Seesteistä

Ihanaa perjantaita!
Mihin ihmeeseen tämäkin viikko on kadonnut...ja koko kesä.
Koulut alkaa, silloin se tuntuu kesän lopulta, taas.
Eikö tähän koskaan totu.
Onhan vielä kuitenkin kesää, lämmintä ja lempeää, aavistus syksystä.
Tuulahdus sen tuoksua.

Keväällä luonto herää mutta kyllä syksylläkin aina on jonkun uuden alku ja herääminen.Uudet harrastukset, paluu rytmiin ja touhuihin erilaisiin.

Eilenkään en ehtinyt kirjoittaa vaikka lupasin.
Ystäväni soitti aamulla ja ehdotti pikku reissua Kotkaan.Sehän sopi oikein hyvin ja niin lähdettiin käymään Kotkan Kärkisaaressa.
Siellä on ihana huvila kahviloineen aivan meren rannalla.
Kahvilassa tarjoillaan ihania herkkuja, raakakakkuja yms.Odotettiin pääsevämme herkuttelemaan mutta iltapäivän puolella olikin jo kaikki herkut menneet. Kävijöitä oli ollut paljon, hyvä niin.
Tyydyimme siis kahviin.Vähän harmitti kun tämän dieetin keskellä olimme molemmat ajatelleet herkutella hieman.

Keskiviikkona kävin hoitelemassa vähän pankkiasioita. Kävin ottamassa vähän lainaa ja maksoin sitten koulutusmaksuni ja auton kokonaan pois. Yhdellä lainalla on kuukausimaksut pienemmät kun kohta tuloni ovat epävakaat.
Eikä sitten ole asiaa mennä lainoja kyselemään kun ei ole vakityöpaikkaa joten täytyi vähän järjestellä nyt asioita.

Koulutehtävää on tullut naputeltua. Se ei ole helppoa koska se ei ole tietoa vaan tunteita.
On pakko palata omaan lapsuuteen, mieleen palaaviin hetkiin ja kuulostella miltä siitä pienestä tytöstä kulloinkin tuntui.
Jutella hänelle ja lohduttaa jos niin tarvitsi tehdä.
Miettiä miten asiat ja tapahtumat ovat vaikuttaneet aikuiseen elämääni.
Käänneltävä asiaa ympäri ja pohdittava kaikki tunteet.
Ei niin helppoa laittaa sitten ne kaikki paperille.
Ei aina helppoa mutta puhdistavaa ja valaisevaa kaikkine kyyneleineen.
Ilosta ja surusta, vihasta ja ikävästä...

Tänään käyn iltapäivällä ystäväni luona kahvilla ja vietän mukavan hetken siellä.Tämä ystäväni opiskelee myös samaa kuin minä.Kolmen viikon päästä taas auton nokka kohti Päivölän Opistoa.Ihana viikonloppu siellä, kyllä on ollutkin ikävä sitä "perhettä".

Jostain kumman syystä huusholli on vähäsen sekaisin, pientä järjestelyä ja kirjan pariin.Erilaiset ravitsemukseen ja hyvinvointiin liittyvät kirjat kiinnostavat nyt kovin.
Tosin Byrnen Enkeleitä hiuksissani myös odottaa.
Kirjat on ihania, rakastan niitä.

Tässä entisen asuinpaikkani lenkkipolkua eräältä alkukesän aamulta.Sinne on vähän ikävä, siis lenkkipolulle, ei siihen taloon.

Rakastan tätä uutta kotiani vaikka olemme asuneet täällä vasta 4 viikkoa. Haluaisinpa todella tietää miksi tämä paikka on minulle näin rakas, ollut ensikohtaamisesta.Ehkä se joskus selviää.

Mutta kiitos siitä lähtee maailmankaikkeuteen.

Enkelit suojatkoon päiväänne, iloa ja valoa kaikille!

Miten teillä menee siellä?