Epävarmuutta

Viikko menossa hyvän matkaa. Koulutie taas jatkunut lapsosilla ja syksy tekee tuloaan.
Ei kai vielä syksyä. Vähän kai jo harjoittelee ja maata kastelee.
Hyvältä tuo sade tuntuu.

Viikonloppu hurahti taas sukkelaan. Saunoessa ja rentoutuessa. Vähän kotia laitellessa. Isäntä vietti aikaa tikapuilla ja minä sydän syrjällään....

Sunnuntaina kävin hakemassa ystävältäni yhden vanhan ihanan pöydän keittiön ikkunan alle ja pari vanhaa nojatuolia uutta päällystä odottamaan. Matkaan tarttui sitten myös yksi hyllykkö sekä ihana itsetehty sermi. On kuulema sopiva sinne miun tulevaan työhuoneeseen joka tehdään tonne varastoon...kuulin näin, ystävältäni..

Muuton alta hän näitä tavaroita laittoi pois. Meillä jäi muuton myötä iso musta lipasto olkkariin ja se ei todellakaan sinne asetu. On niin erilainen kuin muu kalustus.Sen sain sitten tyttärelleni, pääsen siitä huomenna eroon ja valkoisen hyllykön siihen tilalle ja jotain muuta valkoista, keveämpää.
Jotain muutakin pientä kivaa pitäisi kotiin vielä saada.

Dieetti puree edelleen, reilu kilo tippunut taas. Eilen illalla kävin lenkilläkin kun oli hieman huonot energiat. Hikilenkki ja Kaija Koo korvissa helpotti ja voimaannutti tällä kertaa.

Epävarmuus on nyt viemässä vallan.Olen odottanut sieltä hoivakodista soittoa viimeviikolta asti, loppuviikosta piti tunteja tarkistella.
Asia piti olla muuten selvä. Mitään ei ole kuulunut.
Olen kärsimätön odottaja, tiedän, minua opetetaan...

Mietityttää vaan kun olen rakentanut uuden elämäni pohjan sen työn varaan. Että olisi joku kiintopiste mitä sitten  alkaisi täydentää muilla hommilla. Nyt on jotenkin hölmö olo, aivan kädetön. Inhottava epävarmuus ja tietämättömyys.
Enkeleiltä olen paljon voimaa ja viisautta pyytänyt. On vaan uskottava että kaikki kääntyy parhain päin ja tämä on juuri nyt minulle hyväksi.
Elettävä hetkessä ja nähtävä kaikki hyvä juuri tässä hetkessä.
Oppiläksyä kelle vaan. Joskus jopa luulee jo oppineensa...

Hiljentymistä, itseensä menemistä. Sitä tässä on tarvinnut.

Mieheni ei onneksi ole edes kysynyt onko sieltä soitettu. Ei ainakaan tarvitse puolustella omaa hölmöyttään enkä muutenkaan halua puhua siitä.
Ehkä pelkään jotain tietynlaista kuittailua. Sitä en nyt todellakaan kaipaa.

Taidanpa lähteä hakemaan kirjastosta Kaisa Jaakkolan Hormonidieetti-kirjan ja ehkäpä käymään muuallakin etsimässä kotiin jotain pientä. Ruokakaupassa ainakin on käytävä.

Nauttikaa päivästä, teille enkeleitä toivottelen, pitäkää te peukkuja että nää miun asiat järjestyy!!