Kysymyksiä

Kun keskellä toivon, ilon ja luottamuksen antaa uskon horjua, tulee pettymys.
Pettymys itseensä, enkö ollutkaan niin vahva, niin tietoinen omasta elämästä, omista tunteista.

Enkö ollutkaan niin vapaa kuin luulin olevani.Niin seesteinen ja onnellinen.
Voiko sittenkin pieni epävarmuus kaataa tämän korttitalon.

Olenko sittenkin vain heikko korttitalo?

Onko niitä enkeleitä, pitääkö kukaan minusta huolta, olenko tehnyt jotain väärin? Enkö ole uskonut ja luottanut tarpeeksi, ollut riittävän hyvä?

Olenko muistanut olla kiitollinen?

Sitten taas muistan...rakkaus on ehdotonta.Se on kaikkialla, kaikessa.
Enkelit eivät laita vaatimuksia eikä maailmankaikkeus.

Mutta ne opettavat.

Rauha, voima ja rakkaus on jokaisen sisällä.
Se vaan täytyy ottaa käyttöön.Silloin pienet kuopat eivät kaada.
Onnellisena kestää enemmän vaikka tuntuukin että silloin putoaa korkealta.
Ehkä vähän putoaakin mutta taas vahvistuu.
Miettimään mikä on tärkeintä.

Tämä hetki, tässä ja nyt.
Onko juuri nyt kaikki hyvin, onko sielussa rauha.

Tulevalle emme voi mitään, kaikkeen tapahtuvaan emme voi vaikuttaa.

Mennyt on mennyttä.

Todella hyvin nukutun yön jälkeen olo on hyvä. Aamulenkki koirien kanssa tehty. Pieni sellainen mutta kuitenkin, kiireettömästi, hiljakseen nauttien hetkestä. Me kaikki kolme. Kiitos ihanista....

Huomenna saan pari korentoystävääni aamukahville. Tulevat kotini katsastamaan. Kiitos hirveästi myös heistä, loppukuusta alkaa taas opiskelu ja näen kaikki ihanat korennot ja saan viettää heidän kanssaan rankan mutta upean viikonlopun.

Jospa vähän kurkkaisi kisoja telkkarista ja samalla järjestelisi kotia.
Illalla vävy tulee hakemaan tuon mustan lipaston ja saan vähän uutta järjestystä kotiin. Ensin kuitenkin täytyy lipasto tyhjentää.

Enpä paljon ostamista eilen löytänyt. Pari pientä koria ja servetti

telineen jota olen etsinyt. Vähän kerrassaan, ei liikaa eikä turhaa.

Ihanaa keskiviikkoa ja kesäpäivää....vielä on kesä..