tiistai 5. elokuuta 2014

Parisuhde

Eilinen luento oli hyvä, tiivis paketti tärkeää asiaa.
Lasten seksuaalinen pahoinpitely voi olla todella monimuotoista ja se heittää varjonsa uhrin elämään ikiajoiksi.
Toiset selviävät siitä paremmin, toiset huonommin, toiset eivät selviä elämälle.

Ei siitä sen enempää tällä kertaa.

Illalla kun tulin kotiin hyvällä mielellä, olinhan saanut tarpeellista tietoa sekä olla ystäväni seurassa.
Erehdyin sitten miehelleni kertomaan aamun ihanasta olostani.
Siis todellakin erehdyin. En taas muistanut. Eihän hän voi ymmärtää minun heittäytymistäni keikkatöihin kun minulla on se kaikenonnenantavavakipaikka.
Tai ainakin turvallisuuden. Säännöllisen palkkapäivän. Vakauden.

Sieltä sitä sitten tuli. Perusnegatiivista.
"Kyllä tulet sitten huomaamaan miten ihanaa se on kun ei tule rahaa ja pitää mennä minne sattuu" jne.
Kyllä harmitti.Hänen jalat maassa-asenteensa kun on usein kuittailua tai sitten heitto;"pakkohan tässä on töissä käydä vaikkei huvita eikä jaksa"....

Enkä minä pöljä taida koskaan siihen tottua.
Tosin en enää suutu enkä myöskään riitele.Olen hiljaa ja päätän olla hehkuttamatta hyvää oloa.
Olen selvästi vahvistunut.Tullut minuksi ilman että minun tarvitsee pyytää lupaa tai hyväksyntää.Voin olla onnellinen ja parisuhteessa ilman että toinen on samaa mieltä kanssani.Hieno tunne, olen vahva ja rohkea ja seison omilla jaloillani omien arvojeni takana.Joskus horjun, tirautan tipan silmänurkasta mutta jatkan taas vahvempana.
Toista ihmistä ei voi muuttaa, vain itseään. Se pitää muistaa.
Omalla käytöksellää ja toiminnallaan kyllä saattaa vaikuttaa toiseenkin, jos hyvin käy.
Enhän minä malttanut odottaa soittoa sieltä hoivakodista vaan soitinpa ihan itse.
Tunteja on luvassa, ei täysiä mutta kuitenkin.Tarkemmin saan tietoa loppuviikosta.En aio miestäni tästä asiasta tiedottaa.Kerron sitten kun kerrottavaa on, ehkä sitten kun olen loparit ottanut, ehkä...
En ole suuttunut enkä pidä mykkäkoulua, en suinkaan. Hieman vaan suojelen itseäni ja mielenrauhaani.

"Dieetti" tuottaa tulosta. Viikossa hävinnyt puolitoista kiloa.Nesteitä varmaan suurin osa mutta loistava päivänaloitus tuo vaaassa käynti.
Ehkäpä siitä tulee taas kaverini.
Joten viljattomuus ja maidottomuus jatkukoon.Kaalijauhelihaporkkanapata odottelee tuolla syöjiään.

Kovasti olen yrittänyt pitää yhteyttä enkeleihin, varsinkin omaani sekä henkioppaisiini neuvoa ja vihjeitä saadakseni mutta nyt taidan olla postituslistalla häntäpäässä tai sitten en osaa viestejä tulkita ja huomata.Sekään ei olisi ensimmäinen kerta.Kyllä miut on kuultu ja vastauksia tulee kun on niiden aika, luotan siihen.

Ei ole kahvakuula heilunut, ei tänäänkään, tunnustan.Kyllä tuo kuumuus vie mehut.Ei näitä varmaan kauan kestä, nautitaan nyt. Eikä mulla liian kuuma ole ollutkaan mutta saattais tulla jos kahvakuulaa heiluttaisin.

Kameran kaivoin kätköistä ja tuossa se nyt latauksessa nököttää.
Viime kesänä sen ostin kaikenlaisten koettelemusten jälkeen kun oivalsin että sitku-elämä saa loppua.
Jotenkin se on vaan jäänyt vähälle käytölle ehkä siksi etten ole opetellut sitä kunnolla käyttämään. Jospa taas yrittäisi. Ei se mikään monimutkainen ja kallis kamera ole, vähän halvinta digikameraa parempi.

Koulutehtävääkin sain tänään jopa pätkän väännettyä. On se ollut ihmeen vaikeaa aloittaa vaikka kyllähän sitä tekstiä sitten tulikin, huomenna jatkuu...

Nyt syömään tai oikeestaan täytyy mennä käymään tuolla pihalla kun tuo miehenretale taas "urheilee" yksinään noiden ränniensä kanssa kun ei voi millään keltään apua pyytää ja mie en tonne katon rajaan nouse.
Perhana jos satuttaa itsensä niin.....no enkelit suojelkoon...kiitos!

Palaillaan taas, enkeleitä vierellenne....





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hei!
Kiva kun luit juttuni, kerro mitä sinulle kuuluu!