Tunteita

Perjantai.
Tällä viikolla ei ole hirveästi töitä tehty. Maanantaina iltavuoro ja keskiviikkona kolmen tunnin käväsy palaverin aikana.
Mitä enemmän mietin sitä varmempi olen ettei  perushoito ja vanhustyö ole se mun juttu.En saa siitä mitään iloa.
Kuulostaa varmaan pahalta mutta tällaiset asiat on hyvä huomioida ja varsinkin itselleen tunnustaa. Tottakai voin tehdä keikkalaisena sitä työtä ja niin että voin itse valita työpäiväni mutta todellakaan kokopäiväiseksi ei minusta siihen hommaan ole. Ei kestä kroppa ei pääkään halua..
Syyllisyys...juu, kyllä hetkeksi. 
Palatakseni taas siihen itsensä rakastamiseen ja omien voimiensa kartoittamiseen niin että olisi hyvä olla ja elää. Nauttia elämästä niin hyvin kuin se on mahdollista. Ei turhaa taistelua tutkainta vastaan.
Keskiviikkona oli sitten vuoro soittaa sinne päiväkotiin ja kartoittaa työtilannetta.
Aivan intuitiossa valitsin kaupungin päikkäreistä yhden ja soitin sinne. Tosin ehkä hieman valintaan vaikutti paikan läheisyys.
Sain todella myönteisen vastaanoton puhelulleni, sijaisista ja keikkalaisista on todellakin pulaa. Parin viikon päästä menen käymään siellä koska johtajalla alkoi loma mutta saattaa soittoa tulla jo sitä ennenkin.
Kovasti kyseli enkö haluaisi tehdä muuta kuin keikkaa kun tarvetta olisi muuallakin.Tällä hetkellä kuitenkin keikkatyö sopii miulle, aika näyttää sitten mihin elämä kuljettaa.

Ulkoiluvaatetilanne vaati päivitystä ja eilen lähtikin kaupasta mukaan uudet ulkoilupöksyt ja uudet jumppahousut sekä paita!!
No niin, enhän mie niitä olisi ansainnut mutta nyt on tehtävä itselleen lupauksia ja kun isännällekin kerroin ostoksistani niin kyllähän ne on käyttöön otettava. Suunnitelmissani olisi jooga ja pilates sekä Bodybalance-tunnit ja sinne sopivat vaatteetkin ostin eli mukavat pitkät pöksyt ja löysä paita.
Tiukkoja vaatteita kaapissa on yllinkyllin kun niitä tarvitsen mutta nyt kaipaisin lempeämpää treeniä.
Joogasukat menevät puikoille tänään, kohta käyn penkaamassa lankavarastoja.
Yksi ihana pitkähihainen lötkö rentoutumispaita jäi eilen kauppaan, se täytyy varmaan käydä vielä hakemassa.
Lupaan mennä ensi viikolla edes johonkin näistä tunneista.
Eilen tosiaan olin ystäväni kanssa kaupoilla, opiskellaan molemmat voimavarakouluttajiksi.Hän käy tiistaiaamuisin joogassa, voipi olla että ensi tiistaina menen minäkin. Tosin aamuyhdeksän on miulle haastava ajankohta.
Haastaahan tässä  itsensä pitääkin, kannustusta kiitos!!

Toinen opiskelukaverini kutsui miut tänään iltaa istumaan mutta aion kyllä viettää rauhallisen koti-illan ihan kotosalla. Olen ollut paljon viikonloppuina pois, töissä ja opiskelemassa joten saunominen isännän kanssa ihan rauhassa on tänään paras vaihtoehto. Eilen myös pissatulehdus yllätti ja antibiootit aiheuttavat aina vähän huonon olon.

Luulenpa, että myös tällä oireilulla on syvempi tarkoitus.
Miun täytyy pitää huoli itsestäni ja hyvinvoinnistani entistä tarkemmin. Tehdä asioita ja lopettaa haikailu.Miulle näytetään miltä tuntuu olla välillä hieman kipeä että ymmärtäisin miten ihanaa on olla terve ja muistaisin elää ja nauttia.
Fibroa en laske enää mihinkään. Se on ja pysyy ja sen kanssa on vaan elettävä.
Kun vaan saisin muuten olla terve.Hyvä on ihmistä välillä muistuttaa.
Ihan jokaista.

Muuten tunteet menevät ylös ja alas.
Onnellinen...kyllä.
Surullinen...sitäkin....kiukkuinen, epätietoinen, tyytymätön...
kuitenkin onnellinen.
Joku vaan vaivaa aika ajoin. Tuntuu kuin olisin aina väärässä paikassa.
Mitä haluan? Mitä tarvitsen?

Tunteet myllää välillä aivan liikaa. Se kuuluu henkisyyteen, prosessiin joka on käynnissä.Itsensä tutkiskelussa, pohtimisessa, elämän syvässä olemuksessa, sen tarkoituksessa.
Kuinka kaukana olenkaan tasapainosta, rauhasta, omasta voimasta.
Moni asia on saatava järjestykseen ennenkuin oma voima on pysyvä olotila.
Vielä sitä on ihan liian helppo heiluttaa.
Se on elämän mittainen prosessi.
Onneksi omaan voimaan voi aina palata. Siinä on niin hyvä olla.

Enkelit auttaa, seuraa, opastaa.Ei liikaa, ei valmiita vastauksia. Ne on aivan itse loppupelissä löydettävä ja oivallettava.Siinäpä työsarkaa mutta onneksi polku on oikea.

Nyt lähden koirien kanssa kävelylle ja sen jälkeen etsimään lankaa joogasukkia varten.Ne onkin kaikki vielä muuton jälkeen jätesäkissä, en saamaton ole niitä järjestänyt kun en ole niitä tarvinnut.On kuitenkin aika taas aloittaa kutomiskausi.

Ihanaa viikonloppua!!